Spot-hinta, pörssihinta, reaaliaikainen hinta, dynaaminen hinta… Aihe on ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena jo pitkään, ja rakkaalle lapselle on siunaantunut monta nimeä. Kuluttajien parissa spot-hinta on tähän saakka ollut vielä harvinaisempi tuttavuus, mutta nyt tuotteita alkaa olla tarjolla myös matti ja maija meikäläisille. Tässä kirjoituksessa esitellään spot-hinnoittelun idea ja tarjotaan kerrostaloasujan käyttökokemus.

Mistä on kyse?

Spot-hinta viittaa sähkösopimukseen, jossa kuluttaja maksaa kuluttamastaan sähköstä markkinahinnan mukaisesti. Pohjoismaisessa sähköpörssissä (Nord Pool Spot) tämä hinta määräytyy vuoden jokaiselle tunnille ostajien ja myyjien tarjousten perusteella. Hinta muodostuu siis kysyntä- ja tarjontakäyrien tasapainopisteessä. Sähkön kysyntä noudattaa vuorokausisykliä, ja lisäksi alhainen ulkolämpötila lisää sähkön kysyntää lisääntyneen lämmitystarpeen kautta. Sähkön tuotantopuolella kustannukset vaihtelevat eri teknologioiden välillä. Kuten Kuvaaja 1 osoittaa, kysynnän ja tarjonnan yhteispeli aiheuttaa selkeää vaihtelua hintoihin tuntien välillä.

Kuvaaja 1. Suomen aluehinnat, tammikuu 2016.

Spot-hinnoittelun yleistyessä asia muuttuu mielenkiintoiseksi systeemin kannalta: simulointimalleissa sähkön hintapiikit alenevat ja järjestelmän tuotantokapasiteetin käyttöaste paranee, kun kuluttajat reagoivat sähköjärjestelmän tilaa signaloiviin tuntihintoihin. Keskitytään nyt kuitenkin tähän hetkeen ja spot-hintasopimuksen vaikutukseen pienkuluttajan sähkölaskuun.

Kerrostalokaksion sähköenergialasku

Asuntomme sähkönkulutus vuodessa on noin 2000 kilowattituntia [kWh]. Kotitalouden menoista sähkölasku muodostaa siis suhteellisen pienen osan. Spot-hintasopimuksen kokeilujaksolla olemme kuluttaneet sähköä ”sokkona”; emme ole siis optimoineet kulutustamme tuntihintojen mukaan. Alkuvuoden kolmelle kuukaudelle tilanne näyttää seuraavalta:

Ensimmäinen sarake näyttää Suomen aluehinnan kuukauden keskiarvon. Toinen sarake näyttää kulutuksemme ja kolmas sarake on kulutuksesta aiheutunut kustannus (tunnin spot-hinta * tunnin kulutus summattuna yli kuukauden tuntien). Viimeinen sarake osoittaa, että oman kulutusprofiilimme keskihinta on markkinan keskihintaa korkeampi. Verrattuna tasaiseen kulutusprofiiliin, olemme siis ajoittaneet kulutustamme suhteellisesti enemmän korkean hinnan tunneille.

Ajanjaksolle osuu tammikuun pakkasten huippukysyntätunnit. Esimerkiksi 7.1. klo 16-17 Suomen kokonaiskysyntä saavutti huiput 15105 megawattia [MW]. Kuten Kuvaaja 1 osoittaa, hinta nousi tammikuussa muutamaan otteeseen selkeästi keskiarvon yläpuolelle. Sähkölaskussa tammikuu näyttäytyykin kalliina kuukautena.
Spot-hinnan päälle sähköyhtiö lisää 0,24 senttiä/kWh marginaalin ja kiinteän 3,93 euron kuukausimaksun. Kuukauden sähköenergian veroton keskihinta on siis noin 6,0 senttiä/kWh tammikuulle ja noin 4,5 senttiä/kWh helmi- ja maaliskuulle. Lopulliseen sähkölaskuun lisätään vielä arvonlisävero 24%. Sähkönsiirrosta maksamme erikseen alueen siirtoyhtiölle. Tämä osa sähkölaskua ei ole kilpailutuksen piirissä.

Kannattaako?

Kuten laskelma osoittaa, muodostaa kiinteä maksu suhteellisen suuren osan kuukauden sähkölaskusta. Pienen kulutuksen kotitaloudelle voisi olla siis edullisempaa tällä hetkellä etsiä kiinteähintainen sopimus mahdollisimman alhaisella kiinteällä perusmaksulla. Kulutuslaskelmaan liittyy kuitenkin pari tärkeää huomiota. Ensiksi, emme optimoineet sähkölaitteiden käyttöaikoja millään tavalla. Tuntihintojen seuraaminen on helppoa esimerkiksi Fingridin tuntihinta-mobiilisovelluksen avulla (www.fingrid.fi/tuntihinta). Kulutuksen ajoituksen kautta saisimme kuukausilaskua alemmaksi. Toiseksi, talvikuukaudet ovat yleensä kalliimpia kuin kesäkuukaudet sähkömarkkinoilla täällä pohjoisessa (dataa löytyy osoitteesta www.nordpoolspot.com):

Nyt keväälle ja kesälle voimme siis odottaa alhaisempaa sähkölaskua. Kokeilu spot-hinnan kannattavuuden kanssa jatkukoon…

Kirjoittaja:
Hannu Huuki, tohtorikoulutettava
Oulun yliopisto, Kauppakorkeakoulu
Suomen ympäristökeskus
hannu.huuki(a)ymparisto.fi