Yliopistoyhteisö ei välttämättä tiedä, mitä kaikkea apua voisi viestinnältä saada. BCDC blogissa jatkuu BCDC Markkinat -tiimin Hannu Savolaisen (Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tohtorikoulutettava/Suomen ympäristökeskuksen tutkija) ja Oulun yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokisen suorapuheinen keskustelu.

Tutkimussuunnitelmissaan tutkijat perustelevat työnsä vaikuttavuutta, ja samaan pohdintaan liittyvät myös viestinnälliset ytimet. ”Tutkija voi olla loistava tutkimusartikkelin kirjoittaja, mutta ei ehkä vielä hyvä tviittaaja ja blogistakin tuli liian pitkä. Tutkijoiden on tehtävä tutkimuksensa esipopularisointi, jonka pohjalta viestintä voi tulla tueksi”, Marja tekee työnjakoa.

Median toiminnasta tarvitaan kokemusta: ”Tutkijan on kysyttävä mitä viestin, kuka on kohdeyleisö ja miten räätälöin viestini tälle kohdeyleisölle. On eri tapoja keskustella muiden kuin tieteen norsunluutornikavereiden kanssa; printtimediaa tai keskustelu Twitterissä, mutta ne eivät toimi samalla tavalla. Ei voi lähettää 13 tviittiä, joihin on copypeistattu asiantuntijatekstiä. Mikähän tällä hetkellä on eri tiedekuntien tilanne, kuinka paljon niissä käsitellään esimerkiksi sosiaalisen median käyttöä osana tutkijan työtä?” Hannu miettii.

Työekonomiaa: tee, jos siitä on hyötyä

Hannun mukaan yksi apu tutkijoille olisi kontaktit: kaikilla ei ole yhteyksiä toimittajiin tai bloggareihin. ”On myös hyvä että kaikkia kannustetaan osallistumaan, ja avaamaan tili LinkedIniin, Twitteriin ja Instagramiin. Voi olla, että niiden käyttö on pian yhtä arkinen asia kuin sähköpostiosoite. Mutta ihmiset ovat erilaisia, samoin tieteenalat ja tutkimusryhmät, ja on mietittävä mikä on tehokasta, sekö että kaikki viestii tosi paljon?”

”Tutkijoita tulee tukea heille luontevissa tavoissa viestiä”, Marja kannustaa. ”Julkisuudella on tapana kumuloitua, ja voi olla viisasta valita joukosta luonteva spokesperson viestimään sopivalla tavalla. Toisaalta taas jokainen elää omilla saavutuksillaan, ja on tärkeää, että kreditit menevät kelle ne kuuluvat.”

”Yliopiston viestinnän roolina on mahdollistaa ja ehdottaa hyviä käytäntöjä. Eräs tutkimusryhmä oli perustanut verkkosivut, ja sitten kauhistuneet suunnitelmansa tuottamaa työmäärää. Ei kannata suunnitella verkkosivua, jonka ylläpito uuvuttaa eikä rimaa tule laittaa liian ylös. Älä tee liikaa, mutta ei myöskään liian vähän”, Marja neuvoo. ”Muistutamme, ettei kannata aloittaa yksin omaa blogia, jos blogivirta hyytyy hetken päästä.” Yliopisto tarjoaa blogialustaa, johon voi sitoutua vaikka vain yhden blogin verran.

”Tutkimusryhmälle voi esimerkiksi järjestää viestintäworkshopin, jossa käydään läpi mihin kohderyhmään halutaan vaikuttaa ja millä keinoilla. Kannattaa esimerkiksi ottaa ylös omista aiheista kirjoittaneen toimittajan nimi, ja vaikka tviitata hänelle”, Marja vinkkaa.

Kirjoittaja:

Kaisu Innanen
viestinnän suunnittelija-tohtorikoulutettava
BCDC Vuorovaikutus -tiimi
Oulun yliopisto, Informaatiotutkimuksen ja viestinnän yksikkö
kaisu.innanen(a)oulu.fi